Tää viikko on mennyt kaikenmaailman esseitä ja rästitehtäviä tehdessä. Se oli viimeinen koeviikko ikinä ja koska oon vähän huono aikatauluttamisessa, oli alkuviikon riemuksi kasaantunut kiva pino tehtäviä joiden aikarajat lähesty uhkaavasti. (mm. 4 psykologian esseetä, 2 ruotsin kirjoitelmaa ja äidinkielen dokumenttitehtävä.) Sain kuitenkin kaiken tehtyä ajallaan ja selvisin preliminäärikokeistakin ihan kunnialla joten nyt toivottavasti alkaa pikku hiljaa purkautumaan tää pitkittynyt stressi. Vois tehdä hyvää.
Tiistaina psykan prelin jälkeen pääsin pitkästä aikaa toteuttamaan partioharrastustani käytännössä. (Olen siis joulusta asti ollut passiivipartiolainen, eli en toimi ryhmänjohtajana ajan puutteen vuoksi.) Kävin pitämässä erään ystäväni seikkailijaryhmän kokouksen. No joo se tuli vähän äkkiä. Tai siis tunnin varoitusajalla, mutta ei se mitään. En vain oikein tiennyt mitä odottaa, mutta tapasinkin 6 oikein hauskaa 8- 10 -vuotiasta pojan koltiaista ja ex tempore kokoukseni sujui erittäin kivasti. Leikittiin kirkonrottaa, vettä kengässä ja pinnin piilotusta ja hauskaa oli kaikilla. Sehän se on tärkeintä.
Keskiviikkona piti mennä hiihtämään, mutta aurinko ei suonut säteitään tälle puolelle palloa joten käytin koko päivän hyödyksi opiskellen ja ystäväni 19:tä syntymäpäivää juhlien. Torstaina harmitti etten ottanut itseäni niskasta ja lähtenyt hiihtämään sillä lumet alkoivat sulaa vauhdilla. Huolestuin että talvi olisi jo loppumassa enkä ollut vielä henkisesti valmistautunut siihen. En ole nimittäin hiihtänyt, pulkkaillut, luistellut tai tehnyt yhtään mitään muutakaan talvista koko talvena. En edes rakentanut lumiukkoa. Jotenkin unessa mennyt oikeastaan koko lukuvuosi mikä on sääli sillä tämä on viimeinen lukiovuosi, viimeinen vuosi tutussa ympäristössä tuttujen kavereiden kanssa, viimeinen vuosi ennen uutta alkua. En kuitenkaan jää murehtimaan, vaan suuntaan katseeni eteenpäin ja jatkan matkaani askel kerrallaan. Yritän oppia elämään hetkessä ja arvostamaan jokaista uutta aamua mahdollisuutena muuttaa maailmaa ja jokaista silmänräpäystä kuin ikuisuutta.
Torstaina kulutin aamupäiväni mietiskellen mulibrey nanismi ry:n juttuja. Suunittelin ohjelmaa vuosikokoukseen ja sen sellaista. Iltapäivällä kävin Nipsun kanssa kaupassa ostamassa kaurajäätelöä sekä kastelemassa erään ystäväni kukat joka asuu Lohjalla, mutta opiskelee kaupungissani ja on nyt lukuloman ajan kotonaan Lohjalla. Sitten rupesin tekemään muistelemispäiväkakkua. Muistelemispäivä on siis partiolaisten perinteinen kansainvälisyysjuhla jota vietetään 22.2, partioliikkeen perustajan Lordi Baden-Powelin ja hänen vaimonsa Lady Olaven yhteisenä syntymäpäivänä. Vein kakun entisen tyttösudenpentulaumani kokoukseen ja pikkulikat olivat siitä ja minun näkemisestäni aivan onnesta sykkyrällä. Vaikka minut tuomittiinkin kuuden vuoden vankilarangaistukseen penkkarikarkkien vähäisen osumatarkkuuden johdosta, sain jokaiselta tytöltä illan päätteeksi halin sekä käskyn tulla toistekin ja tuoda seuraavalla kerralla isompi kakku. Ihania tytsyjä!
Perjantaina oli ruotsin preli ja sinne kiirehtiessä kaaduin koulun liikuntasalin vieressä olevan parkkipaikan keskellä oikein näyttävästi suoraan takamukselleni. Ikuisesti kirottu olkoon jää ja laiskat hiekottajat. Tai ehkä tämä on taas jonkin viisaan päättäjän suunnitteleman nerokkaan leikkauksen tulosta. "Säästösyistä syrjäkylien teiden ja muiden julkisten alueiden hiekotus lopetetaan. Kansalaiset voivat opetella luistelemaan ja jättää autonsa autotalliin. Tämä uudistus parantaa todetusti kansan yleistä terveydentilaa ja liikenneturvallisuutta sekä vähentää huomattavasti autojen tuottamien hiilidioksidipäästöjen määrää kyseisillä taajama-alueilla." Niin siis yksinkertaisesti liukastuin ja nyt on kylki kipuillut viimeiset kaksi päivää tuon tärskyn ansiosta. Koe meni kuitenkin mainiosti ja sain lähteä hyvillä mielin lukulomalle. Kotona oli käynnissä suuri inventaario sillä äiti oli päättänyt varata itsepalvelukirpputorilta pöydän viikoksi joten minäkin kannoin korteni kekoon ja kaivoin kaapeistani kaiken turhan räivän ja pieneksi jääneet rievut osaksi olohuoneen alati kasvavaa materiavuorta.
Suoritettuani tämän operaation, siirryin laittamaan lintusten häkkiä kuntoon jotta ne pärjäisivät viikonlopun yli ilman minun läsnäoloani. Täytin ruokakupit ja vaihdoin veden ja tarkistin että ovi on turvallisesti auki. Linnut ovat siis vapaina huoneessani muuna aikana paitsi öisin ja kun olen poissa kotoa, häkin ovi on jatkuvasti auki. Juuri kun olin valmis, vaarini tuli hakemaan minut ja Nipsun viikonlopuksi mummolaan valmennuskurssille tai pikemminkin sisäoppilaitokseen. No okei, juttu oli oma ideani. Jotenkin mummolassa on helpompi lukea ja keskittyä olennaiseen kuin kotona missä on tuhat muuta asiaa joita voisi tehdä.
Lauantaina keskityin täysin psykologiaan kunnes vanhempani ja 11v pikkuveljeni, Väinö tulivat käymään. Iskä lähti auttamaan vaaria metsätöissä ja äiti ja mummu rupesivat paistamaan blinejä. Väinö "auttoi" minua opiskelussa kunnes luovutin ja päätin harjata Nipsun ja trimmata tassukarvat. Lopputulos: valkoinen kiemurteleva ja inisevä ärtynyt pölyhuiska. Nipsu nimittäin vihaa tassujen räpläämistä yli kaiken. Eilen pääsin myös saunaan. Se on sitten aina yhtä ihanaa! Varsinkin kun meillä ei kotona vielä saunaa ole, se talo kun on vielä hieman keskeneräinen.
Täällä me nyt ollaan kaksi päivää ahkeroitu, minä kirjojen ja Nipsu käpyjen, keppien ja tuohenpalasten parissa ja kyllä se huolestuttavasti siltä näyttää että tieto tarttuu päähän pikkuhiljaa joten ehkä se lakkikin vielä joskus. Ajatukset ovat alkaneet kääntyä tämän viikon aikana oikeasti positiivisiksi ja voin jo toivoa että kaamosväsymyskin helpottaisi pian. Ja arvatkaa mikä on parasta? Koko aamun on satanut lunta!!! ♡ Jos kävisinkin tänään Nipsun kanssa vähän metsäkävelyllä jollain lakisääteisellä lukutauolla. Saa nähdä. Vielä tämä päivä ahkerasti psykologiaa ja illalla joogaan nollaamaan mieli ennen maanantaita. Huomenna lähden isoseksi seurakunnan lastenleirille noin tuhannetta kertaa. Olen yksi nuorisotyönohjaajamme luotttoisosista enkä ole vielä neljässäkään vuodessa oppinut sanomaan ei. Voisi sitä hiihtolomansa tietenkin huonomminkin käyttää ja lapset ovat kieltämättä suloisia olentoja, mutta jotenkin on nyt sellainen olo että nuo kolme päivää pitäisi uhrata johonkin hyödyllisempään, esim. uskonnon lukemiseen. No leiristä ja muusta menosta enemmän ensiviikolla. Nyt jatkan opiskelua.
Kaikkea hyvää teille ystävät!
Ninni ja Lauma
Ninni ja Lauma
